Sisustusmatikkaa

05.01.2021

Luin joskus kirjan (Cecelia Ahern: Ihmemaa), jossa aiheena oli kadonneet tavarat. Kirja oli täysin fiktiivinen kaunokirjallinen teos, jossa kaikki kadonnut päätyi yhteen ja samaan tiettyyn paikkaan. Siellä oli kaikki koskaan kadonnut autonavaimista eksyneisiin henkilöihin.

Konmaritus ja turhasta luopuminen on ollut pinnalla jo pitkään. Mutta mitä oikeastaan tarkoitamme sillä, että heitämme jotain pois? Minne ne tavarat siis menevät? 

Fakta on, että materia ei katoa, se muuttaa muotoaan. Vaikka luovumme jostain ja mahdollisesti jopa tunnollisesti sen kierrätämme, se ei lakkaa olemasta olemassa. 

Vuoden ensimmäisinä päivinä HS julkaisi kiinnostavan artikkelin liittyen maapallon paino-ongelmaan. Voit lukea koko jutun tästä, mutta tiivistettynä homman nimi on se, että meillä on massaa enemmän ihmisen tuottamassa materiassa kuin kaikessa elollisessa yhteensä. Aikamoista.

Tämä on pohjimmiltaan syy, miksi gREenstylers on olemassa. Sen sijaan, että hankimme uutta ja heitämme vanhaa ”pois” voisimme pohtia, onko uuden oltava aina ihan uutta kaupasta hankittua ja tarvitsemmeko sitä oikeasti? Olemmeko valmiit sitoutumaan hankintaan ”kunnes kuolema meidät erottaa” ja pitämään siitä huolta? Voisimmeko hankkia tarvitsemamme käytettynä tai ehkä kierrätysmateriaalista valmistettuna? Voisimmeko välttää uusiutumattomien luonnonvarojen käytön kokonaan tai ainakin vähentää sitä?

Uskokaa pois, myös vanha voi olla kaunis. Ja usein se on monin verroin uutta kiinnostavampi.